Tiililän kaivos

1920-luvun taitteessa pälkäneläiset sisarukset Rauha Tiililä (myöh. Ollikkala) ja Ilma Tiililä olivat kuulleet kiertävältä geologilta Pyörönmaassa olevasta pegmatiittiesiintymästä. Sisarukset kiinnostuivat asiasta niin että heinäkuussa 1920 ostivat tämän Kangasalan Hykönsalon kylän Mattilan talon takamaalohkon itselleen ja perustivat yhdessä veljensä Into Tiililän kanssa kaivosyhtiön. Tämä Vähä-Leppäjärvestä noin 400 m lounaaseen sijaitseva palsta sai nimen Tapiola. Kaivoksen lähellä oli myös ”Eppästiedä” nimellä kulkenut mökki ja niinpä kaivostakin kutsuttiin joskus Eppästiedäksi. /1//2/

ImageKaivoksesta saatu kvartsi ja maasälpä myytiin Suomen Mineraali Osakeyhtiölle ja niitä käytettiin lasi- ja keraamisen teollisuuden tarpeisiin. Kiviaines kuljetettiin hevosilla Toijalan ja Lempäälän rautatieasemille. Yksi ajureista oli Penttilän vanha isäntä Juho. /1//2//5/

Kaivostoiminta ei kuitenkaan ollut helppoa. Avolouhoksen pitäminen tyhjänä vedestä ei sen aikakauden pumpuilla tahtonut onnistua ja huonojen tieyhteyksien vuoksi kiviaineksen kuljetus oli työlästä ja kallista. Lisäksi louhoksesta kaivetut kvartsilohkareet eivät olleet niin kysyttyä raaka-ainetta kuin muualta saatava kvartsihiekka ja maasälpäesiintymäkään ei ollut tarpeeksi runsas. Niinpä maaliskuussa 1922 Suomen Mineraali Osakeyhtiö sanoi irti sopimuksensa Rauha ja Ilma Tiililän kanssa ja kaivostoiminta loppui sillä erää lyhyeen. /1//2/

Sota-aikana kaivos oli toiminnassa lyhyitä aikoja eri yrittäjillä ja ainakin jonkin aikaa kaivosmiehet pitivät kortteeria Kolussa. Niinsanottu ”kuutilokivi” nostettiin kaivosmontusta veivattavalla kolmijalkaisella raanalla ja kuljetettiin hevosilla ja puukaasutinautoilla Valkeakosken rautatieasemalle. Kiveä jalostettiin ainakin Eräjärvellä, jossa sijainnut kaivosyhtiö oli kiinnostunut jopa Pyörönmaan kaivoksen ostosta. /7//8//9/

1950-luvun puolivälissä Geologinen tutkimiskeskus teki Pyörönmaan kaivosalueella valtauksen uraanimalmin kaivamista varten. Koekaivausten uraanipitoisuus ei kuitenkaan ollut riittävä ja varsinaista kaivostoimintaa ei aloitettu. /3/

lokkaiitti

 

 

 

Tutkimusmenetelmien kehittyessä 1960-luvun loppupuolella Pyörönmaan kaivoksen pegmatiittiesiintymää tutkittiin melko perusteellisesti. Geologisen tutkimuslaitoksen tutkimuksissa kaivosalueelta löytyi 27 eri mineraalilajia joista kahdeksaa ei oltu ennen tavattu Suomessa. Kaivoksen reuna-alueilta rekisteröitiin radioaktiivisia esiintymiä. Pyörönmaan esiintymää luonnehtivat harvinaiset alkuaineet Cerium, Yttrium ja Niobium, joiden mineraaleja alueen pegmatiitissa esiintyy. Radiogeenisten tutkimusten pohjalta esiintymän iäksi on arvioitu 1800 miljoonaa vuotta. /4//5//6/

Vuonna 1971 Pyörönmaan kaivoksesta otetuista vanhoista näytteistä löydettiin japanilaisen tutkija Akira Katon avustuksella uusi mineraali, joka nimettiin maineikkaan suomalaisen geologi Lauri Lokan mukaan lokkaiitiksi. /10/

Aina 1980-luvulle asti kaivoksella vieraili aika ajoin ulkomaisiakin tutkijoita, jotka usein päätyivät kysymään tietä paikallisilta mm. Pyörynmaan tilalle. Yhteisen kielen puuttuessa vieraat saatettiinkin yleensä kaivokselle asti. /11/

Liite:
Valkeakosken Sanomien artikkeli 22.7.2008


Linkki:
Selostus louhoksen radioaktiivisuuden tutkimuksista (Geotekniikan keskus, v.1957) 

Kirjoittanut Matti Keitu ja Risto Viitanen

Viitteet:

/1/ Tuomo Tiililän haastattelu 3.1.2003 / Matti Keitu
/2/ Tuomo Tiililän haastattelu 19.1.2003 / Matti Keitu
/3/ Kangasalan Sanomat 17.08.1957
/4/ Suomen Geologisen seuran julkaisuja n:o 222 1966
/5/ Geological survey of Finland, Bulletin n:o 276 1975
/6/ Tomas Lehtimäki, Talousgeologian seminaarityö 13.12.2000
/7/ Laila Lahtisen haastattelu 6.2.1987 / Matti Keitu
/8/ Väinö Viitasen haastattelu 11.3.1990 / Matti Keitu
/9/ Olavi Kolun haastattelu 19.2.1990 / Matti Keitu
/10/ Geological survey of Finland, Bulletin n:o 43 1971
/11/ Juhani Haapaniemen haastattelu 12.1.2004 / Risto Viitanen