Puhelin Pyörönmaassa

Ennen vuotta 1949 Pyörönmaan lähin puhelin oli Lotilan kartanon tilanhoitajan asunnossa Valkeakoskella, jonne matkaa Pyörönmaasta oli noin 8 km. Siellä käytiin hoitamassa niin yhteydet sukulaisiin kuin eläinten rehujen tilauksetkin. /7/

Alkuvuodesta 1949 päättivät pyörönmaalaiset Edvard Kivioja ja Pyörönmaan koulun opettaja Eero Taipale käynnistää selvityksen puhelimen saamiseksi kylälle. He kutsuivat asiasta kiinostuneet kyläläiset Pyörönmaan koululle 18.02.1949. Kokouksessa keskusteltiin vilkkaasti puhelinliikenteen järjestämisestä ja laadittiin summittainen kustannusarvio:

• Johtoa 3 mm 600 kg 42.000 mk
• Liittymismaksu Valkeakosken Puhelin Oy:lle 12.000 mk
• Keskuspöytä 20.000 mk
• Eristäjät 7.200 mk
• Yhteensä 81.200 mk

Pyörönmaan puhelinosuuskunnan perustava kokous pidettiin Pyörönmaan koululla 28.03.1949 klo 19. Kokouksessa opettaja Eero Taipale selosti perustettavan puhelinosuuskunnan tarvetta ja sen taloudellista perustamismahdollisuutta. Lopuksi keskustelun jälkeen päätettiin perustaa Pyörönmaan Puhelinosuuskunta r.l. niminen osuuskunta jonka isännöitsijäksi valittiin opettaja Eero Taipale. Osuuskunnan perustamisesta tehtiin ilmoitus kaupparekisteriin 12.05.1949. ja siinä toimitusjohtajaksi oli merkitty Mauno Salminen.

Perustajajäsenet hankkivat pylväät ja suorittivat kesän 1949 kuluessa tolppain pystytyskuoppain kaivuun, pystytyksen ja päälinjan vedon Härmästä Roukkoon talkootyönä. Suurimpaan tuntimäärään talkootöissä kiipesivät hallituksen puheenjohtaja Edvard Kivioja ja varapuheenjohtaja Mauno Salminen. Puhelinkeskus asennettiin Nestori Viitasen taloon Härmän tilalle ja Alma Viitanen alkoi hoitaa puhelujen välitystä. Keskus oli avoinna arkisin klo 7-21, sunnuntaisin ja juhlapäivinä klo 7-10 ja 13-21. /8//4/

Yhteys Valkeakoskelle ja sen kautta koko maahan saatiin syyskuun seitsemännen päivän iltana 1949. Ensimmäisiä puheluita Pyörönmaassa oli kun Heinosen Juho soitti Jokelasta Salmisen Maunolle Leppäjärvelle. Kun yhteys ei tahtonut alkuun oikein hyvin kuulua huusi Heinosen Jussi muille huoneessa olijoille ”Mitä se sano… mitä se sano?”. Hämmästys huoneessa oli suuri; tällainenko se puhelin nyt onkin. Silloiset yhteydet olivat yksijohtoisia, eli toisena johtona käytettiin ”maata”. Näin saatiin rakennettua edullisia yhteyksiä, mutta kuluvuus oli heikompaa ja häiriöt tavallisia. Yksijohtoinen yhteys edellytti hyviä maadoituksia yhteyden molemmissa päissä. /8/

Keväällä 1950 suoritettiin päälinjan tolppien suoristus ja syksyllä johtojen kiristys. Samana vuonna hankittiin uusi linjapääte ja vaihdettiin keskuskone 20 tilaajaa käsittäväksi. Vuoden lopulla osakkaita oli 12 kpl. /9/

Jostain syystä puhelinliikennettä harjoittavan yrityksen toimilupaa ei oltu haettu ja Posti-Lennätinlaitos huomautti asiasta 13.02.1952 kirjeellä ja ehdotti että Pyörönmaan puhelinosuuskunnan toimilupa sisällytettäisiin Valkeakosken Puhelimen toimilupaan. Jos toimilupa-asia ei olisi järjestyksessä kuukauden kuluttua, nimismies estäisi puhelinlaitoksen toiminnan. Pyörönmaan Puhelinosuuskunta päätti anoa omaa toimilupaa ja se myönnettiin 18.06.1952 kymmeneksi vuodeksi. /1/

Nestori Viitanen toimi Pyörönmaan puhelinosuuskunnan ns. linjavikamiehenä, hänen muistetaan usein hiihdelleen puhelinlinjaa myöten pudottelemassa lumia ja aukaisemassa linjojen solmuja. Kun linjojen tolppien välit olivat pitkiä ja johdot riippuivat löysästi, menivät langat helposti tuulen vaikutuksesta keskenään kierrokselle, jolloin ne piti aukaista työntämällä ne riu’ulla auki. Eräänä kevätpäivänä Nestorille ilmoitettiin linjojen olevan taas solmussa. Nestori otti asian hoitaakseen ja lähti hiihtämään linjaa pitkin. Kun solmuja ei näkynytkään, hän kääntyi takaisin ja ihmetteli mielessään ilmoitusta. Kotiin päästyään hän totesi että on aprillipäivä ja kyllähän siitä noitumista riitti.

Sen aikainen puhelinkeskus hoiti myös monenmoisia asioita joihin nykyaikaiset keskukset eivät pysty. 1950-luvun lopulla Viitasen Martti osti Vanhankylän Seppälästä lehmän mutta Kaarina ei saanutkaan sormivoimillaan lehmää lypsettyä ja kaiken lisäksi lehmä potki. Viitasen Almakin kävi Härmästä lypsyä kokeilemassa ja totesi että hankalaa on. Lopulta Kaarina lähti viemään lehmää takaisin Seppälään ja perumaan kauppoja. Viitasen Alma oli kuitenkin puhelinkeskuksen hoitajan roolissaan jo hoitanut asiaa eteenpäin; Kiviojan Anja Nesteen tilalta oli Rimmin tienhaarassa Kaarinaa vastassa ja halusi ostaa tämän lehmän. Niinpä lehmä talutettiin Leppäsen taloon jossa lypsettävyys testattiin. Kaupat tehtiin siltä seisomalta ja Anja piti lehmää monta vuotta. /10/

Vuoden 1956 aikana Posti-ja lennätinlaitos osti Valkeakosken Puhelin Oy verkon ja kiinnostus myös ympäristön pieniä puhelinosuuskuntia kasvoi. Näin Pyörönmaan puhelinosuuskunta laitteineen päätettiin myydä Posti-Lennätinlaitokselle maaliskuussa 1959 ja myydyn omaisuuden luovutus tapahtui 1.7.1959. Ostettuaan Pyörönmaan puhelinosuuskunnan Posti-ja Lennätinlaitos uusi Härmän tilalla olleen käsikeskuksen ja verkon. Näin puhelinolot paranivat huomattavasti. Puoliautomaattisen keskuksen asennuksen Härmään suoritti puhelinmestari Seppo Koivula Urjalasta joka kulki Pyörönmaahan Posti- ja Lennätinlaitoksen moottoripyörällä helteisenä kesänä 1959. /2//3/

Jo seuraavana vuonna syksyllä 1960 Pyörönmaahan rakennetaan erillinen puhelinasema Härmästä erotetulle tontille ja sinne asennettiin LM Erikssonin ARK 312 tyyppinen 4/30-linjan automaattikeskus.

Vuosina 1978-1991 toimi nykyään Pyörönmaan Hovin tilalla asuva Matti Keitu Posti- ja Lennätinlaitoksella Valkeakosken teletoimiston alueella keskuslaitteiden kunnossapitotehtävissä. Pyörönmaan keskus tuli tutuksi usean vian johdosta. Erään kerran hän tuli Pyörönmaan keskuskopille vialle koska vikakonttoriin oli ilmoitettu että useat puhelimet Pyörönmaan alueella ovat mykkiä. Heti keskuskopin oven avauksessa tuli lattialla vastaan runsaasti kekomuurahaisia. Muurahaiset olivat alkaneet tehdä kekoa puhelinkeskuksen reletelineen ympärille ja releiden väleihin oli kertynyt havunneulasia ja muurahaisia. Puhdistukseen meni muutama tunti, mutta sen jälkeen puhelimet alkoivat taas toimia.

Pyörönmaan keskukseen oli neljä avolinjayhteyttä jotka olivat erityisen arkoja salamaniskuille. Ylijännite meni melkein aina keskukseen asti, jolloin vikoja syntyi useita samanaikaisesti. Näin oli myös kesällä 1986 kun Sepän tilan asuinrakennuksen yläkerta syttyi tuleen salaman iskettyä puhelinlinjaan.

Tekniikan kehittymisen myötä Pyörönmaan vajaat 30 vuotta käytössä ollut puhelinkeskus poistettiin käytöstä 05.03.1991 ja kaikki 28 Pyörönmaan keskuksen tilaajaa yhdistettiin Vanhankylän vastavalmistuneeseen digitaalikeskukseen. Pyörönmaassa olleet Hämeen viimeiset puhelinavolinjat purettiin kesäaikaan 1991 ja pylväät myytiin pystyyn tarvitseville. /6/

Kirjoittanut Matti Keitu ja Risto Viitanen

Viitteet:
/1/Pyörönmaan puhelinosuuskunnan arkisto/Hämeen maakuntarkisto
/2/ Poimintoja puhelin-ja lennätintoiminnan historiasta/PTL/TELE
/3/Puhelinmestari Seppo Koivula TELE/(Urjala) haastattelu 20.12.1990, Matti Keitu
/4/Tampereen puhelinluettelo 1954-1955
/5/Tampereen jakoalueen puhelinluettelo 1960
/6/Valkeakosken Sanomat 04.05.1954, 01.03.1955, 19.06.1956, 24.03.1960, 05.03.1991
/7/Siiri Rantalan haastattelu 20.03.1990, Matti Keitu
/8/ Pyörönmaan puhelinosuuskunta r.l toimintakertomus vuodelta 1949
/9/ Pyörönmaan puhelinosuuskunta r.l toimintakertomus vuodelta 1950
/10/ Kaarina Viitasen haastattelu 3.1.2003 Risto Viitanen