Pyörönmaan koulu

Pyörönmaassa niin kuin muillakin syrjäkylillä oli koulunkäynti 1800- luvulla ja 1900-luvun vaihteessa kirkollisen kiertokoulun varassa. Kiertokoulua pidettiin Pyörönmaassa eri taloissa kuten Mattilassa, Peltolassa ja Kolussa. Yksi viimeisistä kiertokoulun opettajista oli Ida Tela Kangasalta. Seurakunta järjesti myös lukukinkereitä, joita tiedetään pidetyn ainakin Parpolassa.

Vuonna 1898 annettiin kansakoulujen piirijakoasetus, jonka mukaan kunnat oli jaettava koulupiireihin siten, että missään piirissä ei lasten koulumatka saanut ylittää viittä kilometriä. Jos piirissä oli vähintään kolmekymmentä lasta, oli kunta velvollinen perustamaan sinne koulun. Pienemmille lapsimäärille riitti ns. supistettu koulu, jollainen perustettiin myös Kangasalta katsoen Kuohenmaan perukoille eli Kolunmaahan vuonna 1919 ja samalla kiertokoulun pito Pyörönmaassa loppui. Tätä noin kymmenen oppilaan ”pikkukoulua” pidettiin Leppäjärven talon länsipäädyssä sijainneessa 5 x 7 m luokkahuoneessa. Opettajan asuinpaikaksi oli vuokrattu Leppäsen talosta huone, jota myöhemminkin käytettiin myös Pyörönmaan koulun opettajien asuntona. Koko Kolunmaan alakoulun toiminnan ajan eli vuoteen 1922 asti sen opettajana toimi Anna Solin, joka toimi aktiivisesti myös Pyörönmaan Nuorisoseurassa. Kun Kuohenmaan koulu valmistui vuonna 1920, Kolunmaan alakoulun käyneet menivät ns. yläkouluun Kuohenmaahan. /15/

Lastusten koulu oli valmistunut jo vuonna 1914 ja sitä kävivät ne koululaiset jotka asuivat Lempäälän ja Sääksmäen kuntien puolella. Koulumatkat metsäpolkuja pitkin niin Kuohenmaahan kuin Lastusiinkin olivat pitkä ja niinpä oppilaiden yöpyminen viikolla koulujen lähitaloissa oli yleistä ja kotona käytiin vain viikonloppuisin. Lastusten koulussa käytiin mm. Sikkisiltä, Pyöröstä, Jokelasta ja Penttilästä. Penttilässä lapsena asunut Kirsti Jaatinen muistelee: ”Kahdeksan kilomerin matka oli pimeässä melkoisen hankala. Muistan miten syyspimeinä veljeni laittoi usein tuohen seipään nokkaan palamaan ja näin nähtiin kulkea polkuja”./13/

Pyörönmaalaiset olivat jo helmikuussa 1910 laatineet Penttilän talossa pidetyn kokouksen perustella Sääksmäen kunnanvaltuustolle kirjelmän, jossa pyydettiin Sääksmäkeä ryhtymään yhdessä Kangasalan kanssa toimenpiteisiin koulun saamiseksi Pyörönmaahan. Asia kuitenkin lykkääntyi vuosikymmeneksi eteenpäin, syynä todennäköisesti Pyörönmaan syrjäinen sijainti usean kunnan raja-alueilla. Yleisen oppivelvollisuuden voimaanastumisen aikoihin 1921 Sääksmäen kunta pohti jälleen kansakoulujen perustamisjärjestystä, mutta Leppälä voitti Pyörönmaan./8/

Kolunmaan pikkukoulua lopetettaessa vuonna 1923 Kangasalan ja Sääksmäen kunnat alkoivat vihdoin neuvotella koulun rakentamisesta Kolunmaan- Tikinmaan alueelle. Sääksmäen kunnanvaltuuston komitean samana vuonna laatimassa kansakoulujen piirijaossa perustettiin Pyörönmaan koulupiiri ja siihen tuli neljätoista yläkouluikäistä oppilasta. Sääksmäen oppivelvollisuuden täytäntöönpanosuunnitelma antoi oman koulun rakentamiselle kuitenkin kymmenen vuotta aikaa. /7/

Vuonna 1933 Martti Hinkan johtama Sääksmäen kunnan rakennustoimikunta osti Liuttulan kartanon mailta läheltä Penttilän tilaa 1,7 ha:n maa-alueen, niinsanotun Holmin niityn, tulevan koulun tontiksi. Koulun rakentamiseksi järjestettiin urakkahuutokauppa, jonka voitti toijalalainen Kalle Torkkola. Kunnat toimittivat rakennuspaikalle hirret, piiruja ja soraa. Koulu oli päätetty rakennuttaa kiinteäksi ylä- ja alakouluksi, mutta lasten vähälukuisuuden vuoksi päädyttiin ns. supistettuun kouluun. Kirvesmiehinä työmaalla oli ainakin Kalle Jokela ja Juho Haavisto. Pyörönmaan koulu ja ulkorakennus valmistuivat Rakennusmestari Johan Malmbergin laatimien piirustusten mukaisesti 17.09.1934. Varsinaisen koulurakennuksen tiloissa oli luokkahuone, käsityösali, koulukeittola, eteinen ja kaksi opettajan kamaria. Opettajia varten oli lisäksi erillinen keittiö ja kaksi talouskellaria. /8/

Pyörönmaan koulun ensimmäisessä johtokunnassa puhetta johti Johannes Haavisto, joka toimikin puheenjohtajana pitkään. Muita Sääksmäen edustajia johtokunnassa olivat L.Rekola ja Asta Blomqvist, Kangasalan puolelta Juho Mattila, Edvard Kivioja ja Mauno Salminen. /1//9/

Pyörönmaan koulun ensimmäinen opettaja Laina Nieminen on kirjoittanut ensimmäisestä lukukaudesta: ”Syyslukukautena 1934 toiminta oli kaluston ja harjoitusesineiden puutteessa melko hajanaista. Pulpettien asemasta käytettiin yksinkertaisia penkkejä, mustana tauluna pahvin palaa ja niin edelleen. Mutta toimeen tultiin, kunnes välttämättömät tarvikkeet saatiin jo ennen joulua.”

Koulun virallisia vihkiäisiä vietettiin kynttilänpäivänä 1935, jolloin esiintyi myös varta vasten perustettu Pyörönmaan sekakuoro ja esitettiin juhlaruno. Myöhemmin kuoro järjesti koululla mm. adventti- ja itsenäisyysjuhlia.

Koulusta tuli kylän keskus ja kuorotoiminnan lisäksi siellä järjestettiin myös paljon oheistoimintaa. Erityisesti koulu muistetaan äitienpäiväjuhlistaan, joita alkuvaiheessa järjesti Pyörönmaan nuorisoseura ja sotien jälkeen Pyörönmaan pienviljelijäyhdistys. Vuonna 1936 koululle perustettiin opintokerho jonka päämääränä oli sen ajan kasvatusihanteiden mukaan henkinen ja ruumiillinen kasvu. Opintokerhon aiheista tiedetään ainakin kansalliseepos Kalevalan tutkiminen. Kirjeenvaihdosta päätellen oppilaat kuuntelivat aktiivisesti myös kouluradiota. Kuten useille Suomen kansakouluille 1930-1950-luvuilla, myös Pyörönmaahan perustettiin lasten ”Toivonliitto” joka mm. järjesti raittiusjuhlia. Toivonliitto toimi aktiivisimmin vuosina 1937-1943. Myös Pyörönmaan lähetysompeluseura kokoontui koululla. /10//14/

Pyörönmaan koulupiiri kärsi huonoista tieyhteyksistä, minkä vuoksi Sääksmäen kunta myönsi loppuvuodesta 1936 varoja tien pohjaamiseen Korentin sillalta koululle. Tien reunoille kaivettiin ojat ja tiepohjaan ajettiin soraa Penttilän metsällä olleesta sorakuopasta. Syksyllä 1937 alkoi Pyörönmaan koulussa ns. jatko-opetus, jonka opetusohjelmassa oli käytännöllisiä oppiaineita. Jatko-opetus kuului kansakoulukurssiin lakisääteisesti, kunnes 1950- ja 1960- lukujen vaihteessa sen korvasi kansalaiskoulujärjestelmä. /10//11//12/

Kevätlukukaudella 1938 aloitti toimintansa Pyörönmaan koulun oppilasruokala, joka kunnan antaman apurahan turvin pystyi antamaan lapsille ilmaisen lämpimän aterian viitenä päivänä viikossa. Koulun pihapiiriä raivattiin vuosien mittaan talkoilla samoin kuin kunnostettiin opettajan puutarhaa. Koulurakennuksen vuorauksen ja sisätöiden viimeistely tehtiin vasta kesällä 1938./11/

Opettaja Alli Marie Heinonen kirjoittaa Pyörönmaan koulun toiminnasta talvisotavuonna:

”Asessori Wallinheimo piti koulussamme jumalanpalveluksen koulun alkajaisiksi ja opettaja Piiroinen hartaushetken ennen joulua. Huolimatta siitä, että muualla koulutyö yleensä keskeytettiin, Pyörönmaassa jatkettiin aina joulukuun 11 pv asti. Tarkastaja kehoitti lopettamaan koska koulu sijaitsi venäläisten lentokoneitten pommitusreitin kohdalla ja matka Valkeakosken kauppalaan on lyhyt, näinollen oli vaarallista enää jatkaa. Käsityönopettaja kutsuttiin aikaisin syksyllä reserviin, mutta pojat jatkoivat töitänsä naisopettajan johdolla. Keväällä koulutyö alkoi vasta rauhan solmimisen jälkeen Suomen ja Venäjän välillä ts. maaliskuun 20 pv ja jatkui yläkoulun osalta kesäkuun 01 pv asti. Alakoulun lukukausi päättyi kesäkuun 15 pv.”

”Kaikki harjoitusaineet jätettiin pois lukuunottamatta laulua, jota oli noin kerran viikossa, jotta voitiin harjoitella äitienpäiväjuhlia ja kevättutkintoa varten ja lapset saivat virkistystä raskaan työn lomassa, sillä paljon oltiin koulussa kuusikin tuntia. Lisäksi jäätiin ylimääräisellä ajalla harjoittelemaan juhlien ohjelmia. Päähuomio kiinnitettiin tärkeiden taitojen kuten luku ja kirjoitus- ja laskutaidon muokkaamiseen, sekä neljännen luokan valmistamiseen päästötodistuksen saantiin. Koululääkäri ja terveyssisar ovat seuranneet lasten kehitystä, puhtautta ja terveydentilaa. Viimeksi mainittu oli syksyllä erittäin hyvä, varmasti koulukeittolan ansiosta, josta kaikki yläluokkalaiset saivat lämpimän aterian maksutta. Keväällä oli alipainoa ja sairautta mutta keittola täytyi varojen puutteen tähden lopettaa kesken lukukauden.” /16/

Sota-ajasta 1942-1946 opettaja kirjoittaa: ”Koulutyö on jatkunut keskeytymättä. Oppilaat ovat mainittuina vuosina ottaneet osaa moniin keräyksiin; kumi-, luu-, paperi-, pihka-, pullo- ja sotakummilasten radiokeräykseen sekä tehneet pilkkeitä noin 20 hl. Oppilaat ovat osallistuneina nuorten talkoisiin tehneet kesäisin työtä kotinsa hyväksi ja koulukeittolalle poimineet marjoja. Kesällä 1944 oli talkoojohtajana neiti Marjatta Heinonen jonka aikana kerättiin paikkakunnalta runsaasti vaatetavaraa ym. siirtoväelle. Kuluneiden vuosien aikana on paikkakunnalla niin kuin koko maassakin kerätty rahaa kansanavun kautta sodan johdosta vaikeusiin joutuneille.” /16/

Muistetaan kuinka poikien käsityöopettajana toimineella Mauno Salmisella oli keinot villien oppilaittensa kurissapitoon. Koska käsityöverstaan työkaluja piti aika ajoin teroittaa, Salmisella oli tapana valita tahkon pyörittäjäksi sellaiset pojat, jotka olivat tavalla tai toisella rikkoneet koulun järjestystä vastaan. Siinä sitä sitten pyöritettiin tahkoa ja samalla keskusteltiin häiriöistä joita oppilas oli aiheuttanut. Tavallisesti nämä tahkokeskustelut auttoivat ja pojat pysyivät järjestyksessä. /16/

Vuonna 1946 Pyörönmaan koulu laajeni kaksiopettajaiseksi ja talousrakennusta laajennettiin. Syksyllä 1950 alettiin neuvotella myös itse koulurakennuksen laajentamisesta ja Lempäälän hyväksymisestä kolmanneksi kuntaosakkaaksi Sääksmäen ja Kangasalan lisäksi. Koulu muuttuikin näiden kolmen kunnan yhteiseksi vuonna 1953.

Koulua laajennettiin vihdoin vuonna 1955, vaikka oppilasmäärien väheneminen oli jo näköpiirissä ja kyläläisten yleinen mielipide oli koulun laajentamista vastaan. Lisärakennus käsitti yhden luokkahuoneen, miesopettajan asunnon, vahtimestarin asunnon, yhdistetyn veisto-, voimistelu- ja juhlasalin, lämpökeskuksen polttoainevarastoineen sekä kellarit lisätiloineen./4/

Lisärakennuksen vihkiäisiä vietettiin 26.1.1956. Kahvitarjoilun jälkeen uudessa juhlasalissa tervehdyssanat lausui koulun johtokunnan puheenjohtaja maaviljelijä Johannes Haavisto. Vihkiäispuheen piti Sääksmäen kirkkoherra Elja Penttilä ja juhlapuheen kansakoulujen tarkastaja Arvo Jääskinen. Ohjelmassa oli mm. virrenveisuuta, juhlatervehdyksiä ja Aila Karjalaisen yksinlaulua. Koulun historiikin esitti Sääksmäen kunnanjohtaja U.T. Koiranen. Johtokunnan ja kyläläisten puolesta puheen piti koulun johtokunnan varapuheenjohtaja Edvard Kivioja. /4/

Sen aikaisen opettajan Lauri Vanhalan muistetaan olleen erityisen tarkka uuden voimistelusalin lattiasta. Muun muassa Risto Lahtinen sai opettajalta toruja kun oli tullut voimistelusaliin pelaamaan voimistelusaliin lentopalloa nahkajalkinein.

1950-luvulla Pyörönmaan koulu voitti useaan otteeseen Sääksmäen koululaisten hiihtomestaruuskilpailuissa sekä tyttöjen että poikien kiertopalkinnon. Hiihtotaitoa ylläpidettiin niin koulumatkoilla kuin vapaa-aikanakin. ”Kun esimerkiksi Timo Akkasella, jolla on pisin koulumatka, tulee päivittäisestä koulumatkasta 10 km edestakaisin, kertyykin siitä talven mittaan komea kilometriluku.” kommentoi opettaja Vanhala asiaa ihmetelleelle lehtimiehelle. /5/

Koululla ja sen aktiivisilla opettajilla oli aikanaan iso merkitys koko Pyörönmaan kehitykselle myös varsinaisen opetustoiminnan lisäksi. Opettaja Salkinojan ansiosta posti alettiin kantaa Pyörönmaahan joka arkipäivä vuonna 1947. Vuonna 1949 opettaja Eero Taipale toimi aktiivisesti Pyörönmaan puhelinosuuskunnan perustamiseksi ja vuonna 1956 opettaja Lauri Vanhala ajoi voimakkaasti koko kylän sähköistämistä koulun sähköistämisen myötä.

Kun kansakoululaisten määrä Pyörönmaassa väheni alle luokkakoon vuonna 1961, kansakoulu lopetettiin ja Pyörönmaan koulupiiri liitettiin Kärjenniemen koulupiiriin.

Koulumatkojen pidetessä kylän lasten koulunkäynti vaikeutui huomattavasti. Aluksi ehdotettiin alakoululaisten siirtämistä Kuohenmaan ja Lastusten kouluihin. Lasten liian pitkästä koulumatkasta tehtiin kylältä useita yhteydenottoja kuntien päättäjiin ja asiat kärjistyivät niinkin pitkälle, että lapsia ei lähetetty kouluun lainkaan. Asia ratkesi kuitenkin kyläläisiä tyydyttävällä tavalla kun kuntarajat unohdettiin ja Pyörönmaan alaluokkalaisten koulukyyditys taksilla Kärjenniemen kouluun aloitettiin kylän oman taksi-autoilijan Mikko Kyllästisen toimesta joka oli toiminut myös Pyörönmaan koulun talonmiehenä. Oppikoululaiset sen sijaan joutuivat käymään koulunsa omin neuvoin mm. /18//19/

Pyörönmaan kansakoulun opettajana ovat toimineet /7/:
Laina Maira Nieminen 1934-1938 Mauno Agathon Salminen (käsit.opet) 1934-1946, 1953-1954 Lempi Vilhelmiina Tanhuanpää 1938-1939 Alli Marie Heinonen 1939-1940 Marie Ilam Kettunen 1940-1942 Heljä Marie Leino 1940-1942 Eino Jalmari Salkinoja 1946-1947 Anna-Liisa Salkinoja 1946-1947 Sulo Kaarlo Falck 1947-1948 Marja Salmela (syyslukuk) 1947 Martta Hartikainen (kevätlukuk) 1948 Eero Antero Taipale 1948-1951 Taimi Kaarina Taipale 1948-1951 Eino Mertanen 1951-1953 Juho Piiroinen (viransijainen) 1952-1953 Maija Mertanen 1951-1953 Lahja Pitko (viransijainen) 1952-1953 Aino Jokinen 1953-1954 Irja Annikki Kyllästinen 1953- Lauri Olavi Vanhala 1954-1960

Lisäksi väliaikaisia opettajia olivat ainakin Keso, Aarne Kivioja ja Olli Kaihula. Keittäjinä koululla eri aikakausina toimivat Olga Kolu, Aili Haavisto, Helvi Viitanen, Meri Puumalainen ja Katri Siren. Vastaavasti talonmiehen tehtäviä hoitivat Pauli Keränen, Katri Siren ja Mikko Kyllästinen.

1960-luvun alussa Sääksmäen kansalaiskoulu oli toiminut ensin Päivölän oppilaitoksen suojissa, minkä jälkeen ”kiertokouluna” kullakin pitäjän kulmakunnalla. Vuonna 1962 syntyi päättäjissä ajatus tyhjäksi jääneen Pyörönmaan kansakoulun käyttämisestä kansalaiskoulun tarkoituksiin. Koulun syrjäinen sijainti pitäjän koillisrajalla antoi epäilijöille aiheen pelätä koko suunnitelman epäonnistumista käytännössä, mutta hanke toteutui ja koulun seitsemisenkymmentä oppilasta kuljetettiin aina Saarioispuolta myöden päivittäin kahdella linja-autolla Pyörönmaahan. Toisaalta kansalaiskoululaisten kyyditys auttoi Pyörönmaan koululaisia, jotka pääsivät kulkemaan paluukyydillä Valkeakoskelle kouluun ja takaisin. /6//19/

Kansalaiskoulun johtajaopettaja Terttu Mitikka kommentoi tammikuussa 1963 uutta järjestelyä: ”Nyt aikaan saatu opiskelurauha ainaisten muuttojen häiritsemättä antaa Sääksmäen kansalaiskoulun oppilaille vuodessa enemmän ja tehokkaimpia työtunteja kun aikaisemmat yritykset tämän asian hoitamisessa. Puutteita on ja kiusallisiakin. Esimerkkinä poikien metallityön vähäinen osuus ja hankalat työskentelytilat. Nykyinen kansalaiskoulujärjestelmä kävi mahdolliseksi kunnan päättävien elinten myötävaikutuksella, mutta toteutui lopulta vain sen onnellisen sattuman avulla, että Pyörönmaasta ”loppuivat lapset” näin sopivaan aikaan.” /6/

Kansalaiskoulun aikaan opettajina toimivat talousopettaja Terttu Mitikan lisäksi ainakin Simo Mäkelä, työnopettajana Valto Lehtelä, tyttöjen käsitöissä Kyllikki Virtanen sekä lastenhoidossa ja terveysopissa sairaanhoitajatar Leena Kolkka. Keittäjänä toimi Anna-Liisa Lehtelä. Sääksmäen kansalaiskoulu toimi Pyörönmaassa kevääseen 1966 asti, jolloin Sääksmäen kansalaiskoulun toiminnat liitettiin Valkeakosken ja Toijalan koulupiireihin. /6//8/

Linkki: Koulurakennuksen tuhoutuminen tulipalossa 2.5.2012

Kirjoittanut Matti Keitu ja Risto Viitanen

Viitteet:
/1/ Valkeakosken ja Sääksmäen Sanomat 15.6.1933
/2/ Valkeakosken Sanomat 30.10.1951
/3/ Valkeakosken Sanomat 22.05.1954
/4/ Valkeakosken Sanomat 28.01.1956
/5/ Valkeakosken Sanomat 27.03.1958
/6/ Valkeakosken Sanomat 26.01.1963
/7/ Piirteitä Sääksmäen kansakoulujen historiasta / Unto Ollikainen
/8/ Sääksmäen pitäjän historia II / Unto Selin
/9/ Valkeakosken ja Sääksmäen Sanomat 22.6.1933
/10/ Markku Manner 22.2.1990
/11/ Pyörönmaan koulun toimintakertomukset
/12/ Erkki Salosen haastattelu
/13/ Kirsti Jaatisen haastattelu 11.01.1991 / Matti Keitu
/14/ Kangasalan Sanomat 25.3.1949
/15/ Laura Leppäjärven haastattelu 10.06.1990
/16/ Valkeakosken Sanomat 24.8.1962
/17/ Paavo Niemisen haastattelu 14.03.1990 / Matti Keitu
/18/ Haastattelutilaisuus Ojalassa 08.02.2003 / Matti Keitu