Pyörönmaan Maa- ja kotitalousseuran 70-vuotishistoriikki

1. Johdanto

1920-luvun lopun Suomessa oli elämä maaseudun pientilallisilla murrosvaiheessa uusien maankäyttölakien ansiosta. Myös Pyörönmaassa alettiin kaivata kylälle entistä tiiviimpää yhteistoimintaa ja kyläyhteisön jäsenten henkistäkin kehittämistä. Tämän muutoshakuisuuden seurauksena perustettiin Pyörönmaan pienviljelijäin yhdistys joulukuun 27. päivänä 1929. Tämä aatteellinen ja epäpoliittinen yhdistys syntyikin ilmeiseen tarpeeseen, koska se on jatkanut toimintaansa jo 70 vuotta. Yhdistys toimii nykyään nimellä Pyörönmaan maa- ja kotitalousseura.

Katsottaessa taaksepäin yhdistyksemme 70-vuotista taivalta, on ympäröivä maailma muuttunut paljon. Tekninen kehitys on ollut huimaa, mikä on näkynyt työtä helpottavien koneiden ja tietotekniikan tulemisena osaksi jokapäiväistä elämäämme. Kehitys on tuonut mukanaan myös työttömyyttä sekä nousu- ja laskukausia. Tästä kaikesta muutoksesta on maatalouskin saanut osansa, niin hyvässä kuin pahassa.

Yhdistyksemme historiasta ensimmäisen viidenkymmenen vuoden ajalta on koottu oma historiikkinsa, joten tämä historiikki kattaa ajanjakson vuoden 1980 alusta vuosituhannen loppuun.

2. Aktiivisen toiminnan vuosikymmenet

2.1 Juhlaa arjen keskellä

Vuoden 1980 alku kului tiiviisti yhdistyksen 50-vuotisjuhlien valmisteluissa. Juhlat pidettiin helmikuun 3. päivänä Rantalassa, eli samassa talossa jossa yhdistys oli aikoinaan perustettu. Juhliin oli kutsuttu koko jäsenkunnan lisäksi maatalouskeskuksen ja naapuriyhdistysten edustajia. Mukana olivat mm. Pohjois-Sääksmäen ja Saarioispuolen maamiesseurat sekä Pohjois-Sääksmäen ja Metsäkansan maatalousnaiset. Hämeen maatalouskeskuksen viirin yhdistyksellemme luovutti ja onnentoivotukset välitti kotitalouskonsulentti Anja Orkola. Tilaisuudessa yhdistys muisti ansioituneita jäseniään. Ansiomerkit saivat Edvard Kivioja, Rafael Rantala ja Aarne Kivioja, kunniakirjan Erkki Salonen ja järjestöviirin Laila Lahtinen. Lisäksi perusyksikön ja naistoimikunnan puheenjohtajat Kaarlo Haapaniemi ja Elsa Rantanen saivat puheenjohtajan nuijat. Yhdistyksen sihteeri Kaarina Viitanen luki tilaisuutta varten laatimansa 50-vuotishistoriikin. Tarjoiluista huolehti yhdistyksen naistoimikunta ja huumoripuolesta “Sääksmäen sälli” Kalevi Aro. Lämminhenkinen tilaisuus päätettiin yhteisesti laulettuun Hämäläisten lauluun.

2.2 Monipuolista toimintaa ympäri vuoden

Uusi vuosikymmen alkoi muutenkin aktiivisen toiminnan merkeissä. Edellisenä syksynä oli miesvoimin raivattu noin viiden kilometrin mittainen kuntoladun pohja uudelleen virinneen hiihtokilpailuharrastuksen siivittämänä. Latu olikin ahkerassa käytössä monena talvena ja hiihtokilpailuja pidettiin ladun varren taloissa. Joinakin talvina latupohja saatiin ajettua kuntoon kaupungin liikuntatoimen moottorikelkalla. Vuonna 1989 hiihtokilpailuja ei pystytty järjestämään lumen vähyyden vuoksi.

Seuraavana vuonna järjestettiinkin talvipäivätapahtuma pilkkikisoineen Rutajärvellä. Tilaisuuden runsas osanottajamäärä rohkaisi järjestämään vastaavan tilaisuuden myös seuraavina vuosina, ja talvipäivät ovatkin kuuluneet jokakeväiseen ohjelmaan jo kymmenenä talvena. Pilkkikisan lisäksi on ohjelmaan kuulunut myös muuta ulkoilua ja leikkimielisiä kilpailuja. Valkeakosken Retkeilijöiden tilaisuuksia varten käyttöömme luovuttama maja on tarjonnut hyvät puitteet myös sisätiloissa tapahtuvaan toimintaan, kuten arvontoihin, kahvitteluun ja makkaranpaistoon takkatulen ääressä.

Toiminnan painottuminen talviaikaan herätti ajatuksia myös kesään sijoittuvasta tapahtumasta. Vuoden 1981 kesällä Kaarlo ja Terttu Haapaniemi kutsuivat yhdistyksen jäsenet saunailtaan kesämökilleen. Ohjelmassa oli saunomisen, yhteislaulun ja kahvitarjoilun lisäksi luontopolku. Tämän ensimmäisen luontopolun olivat laatineet Juhani Haapaniemi sekä Hannu ja Risto Viitanen. Tilaisuus sai varsin suuren suosion, läsnä oli 48 henkeä ja luontopolun kiersi 31 osanottajaa.

Siitä lähtien on kesätapahtuma järjestetty joka vuosi ja kunkin vuorollaan järjestämä luontopolku on säilynyt tilaisuuden vetonaulana, samoin kuin tikanheitto ja renkaanheitto. Muista ohjelmanumeroista ovat jääneet mieleen erityisesti Tuula Haapaniemen kaverinsa kanssa esittämät “Aino ja Eino”-sketsit, joissa innokkaat kalamiehet putosivat parhaimmillaan järveenkin.

2.3. Henkisen ja ruumiillisen hyvinvoinnin puolesta

Jäsenistömme on osallistunut aktiivisesti myös maatalous- ja maaseutunäyttelyihin. Vuonna 1984 järjestimme jopa naapuriseurojen kanssa yhteiskuljetuksen Forssassa pidettyyn maatalousnäyttelyyn.

Jäsentemme henkistä vireyttä on pidetty yllä mm. yhteisillä teatteriretkillä. Vuonna 1990 yhdistys päätti Matti Keitun aloitteesta maksaa puolet jäsentensä teatterilipuista “Syksy 39” näytelmään, jota mentiin katsomaan vasta remontoituun Valkeakosken Kaupunginteatteriin. Seuraavina vuosina kävimme mm. katsomassa musikaalia “Sound of Music” ja suosittua näytelmää “Rakas Lotta”. Teatteriretkeläisiä on yleensä mukana ollut 20 – 30 henkilöä.

Kyläläisten fyysisen kunnon ylläpidosta on osaltaan vastannut yhdistyksen lentopallokerho. Sitä alettiin pitää kesällä 1988 Peltolan pihan kentällä Pekka Lahtisen toimesta. Kerho on toiminut siitä lähtien hänen johdollaan joka kesä kerran viikossa.

Yhdistyksen alkuvuosikymmenten kaltainen kurssitoiminta on viime aikoina vähentynyt. Suurimpana syynä on tähän ollut Maaseutukeskuksen konsulenttien jäsenyhdistyksiltä perimät huimat palkkiot. Pienet seurat eivät enää pysty kursseja järjestämään, koska konsulenttien palkkioita ei pystyttäisi peittämään kurssien osanottomaksuilla. Maaseutukeskus on kuitenkin luvannut jäsenseuroilleen virallisiin kokouksiin esitelmöijän ilmaiseksi. Tätä etua onkin käytetty säännöllisesti hyväksi. Myös Maaseutukeskuksen järjestämille kursseille on osallistuttu joitakin kertoja.

2.4 Perinteisiä työmenetelmiä vaalimassa

Vuoden 1980 keväällä kokoonnuttiin Lahtiselle puhdistamaan talkoilla naistoimikunnan kasvattamaa pellavaa. Vanhat työmenetelmät olivat vielä hyvässä muistissa ja pellavat saatiin kehräyskuntoon vielä samana päivänä. Tieto pellavan käsittelystä levisi laajemmallekin, ja talkoita seurasi pitkä sarja pellavaan liittyviä työnäytöksiä. Ensimmäinen työnäytös pidettiin vuoden 1981 kesällä Metsäkansan nuorisoseuran kesäjuhlissa. Työryhmään kuului loukuttajana Kaarlo Haapaniemi, lihtaajana Terttu Haapaniemi, häkilöijänä Laila Lahtinen ja kehrääjänä Elsa Rantanen. Kaarina Viitanen selosti yleisölle pellavan käyttöä ja sen käsittelyä ennen ja nykyään. Saman vuoden syksyllä pidettiin vastaava työnäytös 4H- kerhon kutsusta Jaarlin markkinoilla Hämeenlinnan torilla. Nyt rukin ääreen kehrääjäksi oli siirtynyt Kaarina Viitanen.

Vuosien varrella pellavankäsittelynäytöstä pyydettiin eri tahoilta yhä uudelleen. Työryhmän mukana onkin peräkärryssä kulkenut lihta, loukku, rukki ja häkilä monet kilometrit. Mukana olivat aina myös kuivatut puhdistamattomat pellavat sekä puhdistettua pellavaa kehrättäväksi. Myös ajanmukaiset työvaatteet kuuluivat asiaan. Työnäytös on pidetty mm. Sääksmäki-seuran kesäjuhlissa Kelhissä ja Valkeakoski-seuran pyynnöstä Valkeakosken Myllypirtillä vuonna 1990. Vuonna 1992 esiinnyttiin kevättalvella Apian palvelukeskuksessa ja lokakuussa Sääksmäen maatalousoppilaitoksella tilaisuudessa “Kansanperinne maatilamatkailun vetonaulana”. Kauppilanmäen ulkoilmamuseossa pidettiin työnäytös kahtena päivänä toukokuussa 1993. Viimeinen esiintyminen oli Voipaalassa lasten ja nuorten toimintapäivillä toukokuussa 1995. Työnäytöstä oli siis tällöin esitetty viisitoista vuotta. Tänä aikana esiintymiset olivat herättäneet paljon kiitosta ja kiinnostusta niin nuorten kuin vanhojenkin keskuudessa.

2.5. Uusia puitteita kylän toiminnalle

Vuonna 1982 Viitasella pidetyssä johtokunnan kokouksessa Orvo Salminen ehdotti, että anottaisiin Valkeakosken kaupungilta sen omistaman Peltolan tilan rakennusten luovuttamista kyläläisten käyttöön. Rakennukset olivat tosin huonokuntoiset, ja päärakennuskin vaati remonttia ennen kuin sitä voitaisiin käyttää. Hanke pantiin alulle Orvo Salmisen ja Heikki Rantalan toimesta koko kylän anomuksena, jotta se saisi myönteisemmän vastaanoton kuin yksittäisen yhdistyksen nimissä. Kaupunki suostui anomukseen siten, että se luovuttaa rakennukset ja korjauksessa tarvittavat materiaalit, jos kyläläiset tekevät varsinaisen remontin talkoilla. Pyörönmaalaiset suorittivatkin tämän mittavan urakan, noin 600 talkootyötuntia, kevään 1984 aikana. Samana kesänä pidettiin yhdistyksen kesätapahtuma Peltolassa, ja tästä asti Peltola onkin palvellut kylän keskeisenä kokoontumispaikkana, kun siihen asti tilaisuudet oli pidetty kyläläisten kodeissa.

Yhteinen kokoontumispaikka mahdollisti myös uusia toimintamuotoja. Vuonna 1984 päätettiin pitää yhdistyksen pikkujoulu yhdessä naistoimikunnan kanssa. Joulujuhlasta onkin tullut perinne, ja sitä on vietetty Peltolassa jo kuusitoista kertaa. Ohjelmassa on ollut joululaulujen ja lapsien järjestämän ohjelman lisäksi myös Joulupukin vierailu kilttejä kyläläisiä tervehtimässä. Muista ohjelmanumeroista ovat erityisen suosittuja olleet mm. naisvoimistelijoiden röllipeikkotanssi samoin kuin miehekkäät keijut.

Vuoden 1984 vuosikokouksessa Kuparisella otti Matti Keitu esille idean kylätoimikunnan perustamisesta Pyörönmaahan. Se toimisi mm. kylän yhteisenä äänitorvena viranomaisiin ja kaupunkiin päin ja hoitaisi myös Peltolan asioita. Ehdotus sai kannatusta, ja näin Pyörönmaan kylätoimikunta sai alkunsa.

2.6. Jäsenkunta ja kalusto

Yhdistyksellämme on aikaisempien vuosien tapaan myös yhteisiä koneita, joita säilytetään jäsenten omissa tiloissa. Kalustoluettelosta poistettujen pellavaloukun ja rikkaruohoruiskun tilalle on tullut mm. maanäytekaira ja puutarhajyrsin. Vuonna 1996 ostettiin yhdistyksen toimesta kylälle klapikone, johon osuuksia ostivat myös kyläläiset suoraan. Samalla periaatteella ostettiin 1998 henkilöauton peräkärry. Molempia hankintoja saavat hyödyntää osakkaiden lisäksi maksua vastaan myös muut yhdistyksen jäsenet.

Yhdistyksessä on tällä hetkellä 36 jäsentä, joista 20 naista ja 16 miestä. Kunniajäseniä heistä on seitsemän henkilöä. Yhdistyksen jäsenmäärä onkin hieman laskenut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Jäsenmäärän säilyttämiseksi päätettiin viime syyskokouksessa lähestyä kylän uusia asukkaita kirjeellä uusien jäsenten saamiseksi mukaan toimintaan.

Sääntöjen määräämät viralliset syys- ja vuosikokoukset on pidetty säännöllisesti. Näiden lisäksi johtokunta kokoontuu usean kerran vuodessa. Myös Maaseutukeskuksen vuosikokoukseen on yleensä osallistunut seuramme edustajat niin perusyksikön kuin Maa- ja kotitalousnaistenkin osalta.

Seuran toimihenkilöissä on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtunut varsin vähän muutoksia. Vuonna 1984 Matti Keitu valittiin Kaarina Viitasen jälkeen rahastonhoitajaksi. Suurimmat henkilövaihdokset tapahtuivat syyskokouksessa 1992, jolloin pitkäaikaiset toimihenkilöt puheenjohtaja Kaarlo Haapaniemi ja sihteeri Kaarina Viitanen pyysivät eroa toimistaan. Seuraavassa vuosikokouksessa näille ansioituneille jäsenille järjestettiin juhlahetki, jossa heille luovutettiin Maatalouskeskusten liiton hopeiset ansiomerkit kiitoksena pitkäaikaisesta työstä yhdistyksen hyväksi. Kaarlo Haapaniemi oli hoitanut puheenjohtajan tehtävää 18 vuotta ja Kaarina Viitanen oli ollut sihteerinä 26 vuotta. Uudeksi puheenjohtajaksi valittu Heikki Rantala oli toiminut vuodesta 1984 Elsa Rantasen jälkeen varapuheenjohtajana, joten hänen tilalleen yhdistyksen varapuheenjohtajaksi valittiin Pekka Lahtinen. Uudeksi sihteeriksi valittiin Marjatta Lahtinen.

Uusien sääntöjen mukaan yhdistyksen johtokunta valitaan aina kolmivuotiskaudeksi. Viime syyskokouksessa valittiinkin uusi johtokunta, joka luotsaa toimintaamme uudelle vuosituhannelle.

Uuteen johtokuntaan kuuluvat:

Heikki Rantala Puheenjohtaja
Irja Salminen Sihteeri
Matti Keitu Rahastonhoitaja
Juhani Haapaniemi
Marjatta Lahtinen
Pekka Lahtinen
Aira Lahtinen

Yhdistyksen koko historian aikana sen toimihenkilöinä toimineet henkilöt on lueteltu tämän historiikin liitteessä, samoin kuin johtokunnan jäsenet ja tilintarkastajat viimeiseltä kahdeltakymmeneltä vuodelta.

Yhdistyksemme on muistanut onnitteluilla Pohjois-Sääksmäen maamiesseuraa ja muitakin naapuriseuroja niiden vuosijuhlapäivinä. Hämeen Maaseutukeskusta onniteltiin sen satavuotisen toiminnan juhlapäivänä. Yhdistyksemme on osallistunut myös maaseutukeskuksen johtaja Risto Mänkin ja kotitalouskonsulentti Anja Orkolan onnitteluihin ja juhlakeräyksiin. Samoin on käyty onnittelemassa yhdistyksen omia toimihenkilöitä heidän juhliessaan merkkipäiviään.

2.7. Elämää muutosten keskellä

Kun 1990-luvun alussa alettiin puhua Euroopan yhdistymisestä, alettiin pelätä myös Suomen maataloustuotannon kohtaloa. Liittyminen Euroopan unioniin onkin mutkistanut maanviljelijän elämää uusine säännöksineen ja vaatimuksineen. Muutoksia seurannut suuntaus suurempaan tilakokoon on näkynyt myös Pyörönmaassa. Kun ennen lehmiä oli lähes joka talossa, on karjatiloja Pyörönmaassa enää kaksi. Toimeentuloa on haettu muista elinkeinoista. Kylän pellot ovat silti vuokrasopimusten ansiosta suureksi osaksi viljeltynä.

Näiden muutosten keskellä on myös yhdistyksemme rooli muuttunut. Kun maanviljelyksen ja siihen liittyvän kurssitusten ja tiedotuksen määrä on pienentynyt, on yhdistyksen tärkeimmäksi tehtäväksi noussut pitää kyläyhteisö elävänä. Tähän tähtäävät myös maatalouskeskukset, jotka muuttivat nimensä maaseutukeskuksiksi vuonna 1991 korostaakseen rooliaan kaikkien maaseudulla asuvien edunvalvojana.

Maaseutukeskus ehdotti myös jäsenyhdistystensä nimien yhdenmukaistamista, johon Pyörönmaassa suhtauduttiin myötämielisesti. Yhdistyksen nimenmuutos vaati hyväksynnän kahdessa peräkkäisessä syyskokouksessa, joten vuoden 1992 syksyllä Pyörönmaan pienviljelijäin yhdistyskin muutti nimensä Maa- ja kotitalousseuraksi. Samalla PVY:n naistoimikunta sai nimen Pyörönmaan maa- ja kotitalousnaiset.

Nimenmuutoksen yhteydessä yhdenmukaistettin myös maaseutukeskusten alaisuudessa toimivien yhdistysten säännöt. Maa- ja kotitalousseuran tarkoitusta luonnehditaan uusien sääntöjen toisessa pykälässä seuraavasti: “Seuran tarkoitus on koota maatila- ja maaseutuyrittäjät sekä muut maaseutuhenkiset ihmiset yhteistoimintaan kyläyhteisönsä hyväksi, jäsentensä aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin edistämiseksi ja heidän ammattitietojensa ja taitojensa kehittämiseksi”.

Lisää muutoksia oli tulossa. Johtokunnan kokous 3.7.1998 käsitteli Hämeen Maaseutukeskukselta tullutta kirjettä, jossa ilmoitettiin että Maaseutukeskuksen valtionavun saamisen edellytys olisi vastaisuudessa maaseutuneuvonnan alueiden muuttaminen maakuntien rajojen mukaiseksi. Näin ollen Valkeakosken kaupungin pohjoispuolisissa kylissä toimivien seurojen tulisi siirtyä Pirkanmaan Maaseutukeskuksen alaisuuteen. Johtokunta esitteli asian syyskokoukselle, ja tämän jälkeen seuramme anoikin jäsenyyttä Pirkanmaan Maaseutukeskukseen. Anomus palasi hyväksyttynä 29.12.1998, jolloin olimme siis eronneet Hämeen Maaseutukeskuksesta ja liittyneet Pirkanmaan neuvonta-alueeseen.

3. Maa- ja kotitalousnaiset

3.1. Toimintaa pitkäaikaisten toimihenkilöiden johdolla

Pyörönmaan maa- ja kotitalousnaisten toiminnan alku juontaa juurensa 60-luvun alkupuolelta. Pienviljelijäyhdistyksen syyskokouksessa 1962 oli tehty periaatepäätös naistoimikunnan perustamisesta, ja perustava kokous pidettiin Rantasella 5. helmikuuta 1963. Siinä päätettiin kokoontua joka kolmas viikko käsityö- ja keskusteluiltoihin. Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin Elsa Rantanen puheenjohtajaksi, Kaarina Viitanen sihteeriksi, Impi Haapaniemi rahastonhoitajaksi, sekä muiksi jäseniksi Terttu Haapaniemi, Siiri Rantala, Marja-Liisa Kivioja ja Aila Salonen.

Ensimmäisessä naistoimikunnan järjestämässä esitelmätilaisuudessa Kiviojalla vieraillut kotitalouskonsulentti Hilkka Kontto luonnehti naistoimikunnan tarpeellisuutta vertaamalla ilman naistoimikuntaa toimivaa yhdistystä emännättömäksi taloksi tai reeksi jota vedetään vain toisesta aisasta.

Kuten Maa- ja kotitalousseuran osalta mainittiinkin, muutti myös Pyörönmaan PVY:n naistoimikunta nimensä Pyörönmaan maa- ja kotitalousnaisiksi syksyllä 1992.

Naistoimikunnan alkuvuosien toiminnasta on kerrottu Elsa Rantasen kirjoittamassa 20-vuotishistoriikissa, jonka hän luki Lahtisella 10.2.1983 pidetyissä naistoimikunnan 20-vuotisjuhlissa. Juhliin oli kutsuttu koko jäsenkunta perheineen. Naistoimikunta muisti puheenjohtaja Elsa Rantasta ja sihteeri Kaarina Viitasta Maatalouskeskuksen viireillä. Ne ojensivat Terttu Haapaniemi ja Laila Lahtinen. Perusyksikön puolesta onnittelut runon ja ruusujen kera välitti silloinen puheenjohtaja Kaarlo Haapaniemi. Maatalouskeskuksen onnittelut toivat vanhat ystävämme Hilkka Kontto ja Anja Orkola. Ohjelmassa oli myös Lahtisen tyttöjen laulua ja Viitasen poikien esittämää kitaramusiikkia. Illan kruunasi runsas kahvipöytä. Tilaisuudesta oli myös kuvitettu artikkeli saman huhtikuun Koti-lehdessä.

Saman vuoden vuosikokouksessa Elsa Rantanen pyysi eroa puheenjohtajan toimesta paikkakunnalta poismuuton vuoksi. Haikein mielin annoimme hänelle eron ja pienen muistolahjan kiitokseksi 20-vuotisesta puheenjohtajan työstä. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Terttu Haapaniemi, jonka johdolla toiminta jatkuu edelleen.

Vuoden 1988 alusta on naistoimikunnan sihteerinä toiminut Sirkka Rantala. Hänen edeltäjänsä Kaarina Viitanen pyysi eroa tehtävästä syksyllä 1987 oltuaan sihteerinä 25 vuotta. Rahastonhoitajana on Kaarina Viitasen jälkeen toiminut Aira Lahtinen vuosina 1981 – 1996, jonka jälkeen toimessa on jatkanut Tuula Mäkinen.

Aikaisempi puheenjohtaja Elsa Rantanen toimi myös opintokerhon ohjaajana. Hänen eronsa ja poismuuttonsa jälkeen tässä toimessa ovat olleet Vuokko Helin vuosina 1983 – 1984 ja
Irja Salminen vuosina 1985-1989. Vuodesta 1990 on tätä tehtävää hoitanut Marjatta Lahtinen.

Vuodelle 2000 on Maa- ja kotitalousnaisille valittu seuraava johtokunta:

Terttu Haapaniemi Puheenjohtaja
Sirkka Rantala Sihteeri
Tuula Mäkinen Rahastonhoitaja
Marjatta Lahtinen Opinto-ohjaaja
Aira Lahtinen
Sirkka Vuori
Leena Keitu Varajäsen
Raija Räikkä Varajäsen

3.2. Tiedot ja taidot karttuvat opintokerhoissa

Naistoiminnan runkona on aina ollut opintokerhotoiminta. Kerhon toimintaan on saatu ideoita ja apua Opintokeskuksen oppaista. Aiemmin on joka toimintavuonna ollut oma aiheensa, kuten “Perheen ravitsemustieto”, “Pito- ja juhlaperinne” ja “Iloa luonnosta ja kotipuutarhasta”. Myös aiheiden tyypit ovat vaihdelleet teorian lukemisesta tekemiseen ja käsitöihin. Oppimisen ja keskustelun lomassa jää aina myös aikaa juoda kuppi kahvia ja vaihtaa muitakin kuulumisia.

Tämä alkuperäiseltä nimeltään “Pyörönmaan maa- ja kotitalousnaisten opintokerho” kantaa nykyään käytännöllisempää nimeä “Piristys”. Tässä myös toiminnaltaan uudistuneessa kerhossa on yleensä eri kokoontumiskerroilla oma teemansa, joita voivat myös osallistujat itse järjestää. Viime vuosina on askarreltu paljon mm. tekstiilien, vanhojen työtapojen ja luonnonmateriaalien parissa. On mm. värjätty silkkihuiveja, tehty kankaanpainantaa ja tilkkutöitä sekä karstattu ja kehrätty villaa. Joka vuosi on tehty joulun alla myös erilaisia joulukoristeita. Viimeksi tehtiin kynttilöitä mehiläisvahasta ja maalattiin käpyjä vaikkapa joulukukkien koristeena käytettäväksi.

Työväenopiston kudontapiiri toimi kylällämme 1990- luvun taitteessa usean vuoden ajan. Kerholaiset joutuivatkin tiukan paikan eteen, kun työväenopisto lopetti tämän kerhon ja vei kangaspuunsa pois keväällä 1993. Kutomaan innostuneet maa- ja kotitalousnaiset löysivät kuitenkin Marjatta Lahtisen välityksellä käytetyt kangaspuut, jotka ostettiinkin kerholaisten käyttöön. Tämän mahdollisti seuramme perusyksikkö, joka tuki hankintaa 50%:n osuudella.

Tällöin sai alkunsa Maa- ja kotitalousnaisten toinen opintokerho, kudontapiiri Sukkulat. Kerhon aktiivinen toiminta onkin pitänyt kangaspuut siitä lähtien kovassa käytössä. Marjatta Lahtisen johdolla on luotu paljon erilaisia kudonnaisia; poppanoita, isoja mattoja, käytävämattoja, pöytäliinoja, kaitaliinoja, shaaleja, tyynyn päällisiä jne.

Kesällä 1996 Peltolassa pidetyn Maa- ja kotitalousseuran kesätapahtuman yhteydessä järjestettiin käsityönäyttely, jossa Sukkulat esittelivät aikaansaannoksiaan. Mukana oli myös joitakin Piristys-kerhossa tehtyjä töitä.

Kumpikin opintokerho kokoontuu talviaikaan kolmen viikon välein. Jo valtion opintotuenkin saanti edellyttää kerhojen toiminnalle tiettyä tuntimäärää ja yli viittä osallistujaa.

3.3. Mielen virkistystä retkistä

Myös erilaiset retket kuuluvat vakituiseen toimintaan. Alkuvuosina kustannettiin yhdessä perusyksikön kanssa vuosittain lomalle kaksi emäntää. Viime aikoina on naistoiminnasta kerätyillä varoilla osallistuttu Maa- ja kotitalousnaisten yhteisten retkien kuluihin. Näiltä retkiltä olemmekin saaneet runsaasti mielen virkistystä ja uutta intoa yhteiseen toimintaan.

Vuonna 1987 teimme kahden päivän matkan Maarianhaminaan, jossa tutustuttiin maakunnan merelliseen historiaan ja mm. Bomarsundin linnoitukseen. Kahden vuoden päästä suuntasimme höyrylaiva Tarjanteella “Runoilijan reittiä” Tampereelta Virroille.

Paikalliseen maatilamatkailuyrittämiseen kävimme tutustumassa Metsäkansan Ilolassa keväällä 1991. Pitkään suunniteltu matka Visbyhyn Gotlantiin toteutettiin saman vuoden heinäkuussa. Vuonna 1993 retkeilimme Turussa ja Naantalissa ja seuraavana kesänä kävimme Pyynikin kesäteatterissa katsomassa “Akselia ja Elinaa”.

Vuoden 1996 kaksipäiväinen matka oli varsin monipuolinen ja suuntautui Itä-Suomeen. Kävimme mm. Mikkelin tuomiokirkossa, taidekeskus Retretissä, Kerimäen puukirkossa, Olavinlinnassa ja Valamon luostarissa. Heinävedellä vietetyn yön jälkeen kävimme paluumatkan aluksi Lintulan nunnaluostarissa. Varkaudessa kävimme mekaanisen musiikin museossa, jonka hullunhauska esittelijä ja ohjelma ei jättänyt ketään kylmäksi.

Kesällä 1998 vierailimme Somerolla Hiidenkierroksella, jossa tutustuttiin mm. torpparimuseoon ja taidokkaasti tehtyyn Hiidenlinnaan. Viime kesän matka suuntautui Hämeenkyröön F. E. Sillanpään maisemiin.

3.4. Muuta toimintaa

Opintokerhojen ja retkien lisäksi on naistoimikunnalla ollut myös paljon muuta toimintaa. Talvella 1984 olimme mukana Myllysaaren museossa järjestetyssä “Katettujen pöytien näyttelyssä”, johon osallistuivat eri maatalousnaisosastot. Pyörönmaalaisten kinkeripöydän ja papinpöydän kattoivat Terttu Haapaniemi ja Vuokko Helin.

Vuonna 1987 pidettiin Peltolassa salaattikurssit, johon saimme ohjaajaksi Maatalouskeskuksesta kotitalousharjoittelija Tiina Kärkkäisen. Kurssille osallistui kymmenkunta innokasta, ja tuloksena olikin monen sortin salaatteja. Peltolassa on myös vuosien varrella tutustuttu erilaisten tuote-esittelyjen myötä mm. maukkaisiin eineksiin ja Tuula Mäkisen esittelemään kosmetiikkaan.

Samana syksynä yhdistyksemme koristeli Valkeakosken kirkon kukin ja tähkäpäin Maatalousnaisten kirkkopyhän jumalanpalvelusta varten.

Vuonna 1989 oli pyörönmaalaisten vuoro järjestää Sääksmäen Pappilanniemeen laskiaistapahtuma, jota vietettiin Sääksmäen ja Valkeakosken eri maatalousnaisosastojen kesken.
Naistoimikunnan toimesta aloitettiin kymmenkunta vuotta sitten Pyörönmaassa myös jätepaperin keräys, josta on saatu toiminnalle myös pientä lisätuloa. Vuosien varrella paperia onkin kerätty noin kaksikymmentä tonnia.

Joskus kokoonnumme jonkin tietyn teeman ympärille. Esimerkiksi alkuvuodesta 1995 Terttu Haapaniemi järjesti uudessa kodissaan omaan kehoomme keskittyneen kerhopäivän, jossa hieroja Vappu Hietalan johdolla voimisteltiin ja venyteltiin niin että se tuntui jäsenissä monta päivää.

Takavuosina on naistoimikunta kahvittanut myös joitakin yleisötilaisuuksia, kuten toukokuun 10. päivänä vuonna 1984 pidetyt Peltolan avajaiset. Joskus kahvitusta on tehty jopa ansaintamielessä. Esimerkkinä muutama vuosi sitten Pyörönmaassa ajetut autosuunnistuskisat ja viime syksynä 2. lokakuuta 1999 pidetty Korennin uuden sillan vihkiäistilaisuus.

4. Yhteenveto

Maa- ja kotitalousseuran aktiivinen toiminta vaatii Pyörönmaan kaltaisessa pienessä kylässä itse kultakin paljon panostusta. Esimerkiksi toiminnan tuotto muodostuu pääosin omien tilaisuuksien kahvituksista ja arvonnoista, joihin kahvileivät ja arvottavat tulevat tilaisuuden emännältä. Asukasmäärältään pienessä kylässä tämä kahvitusvuoro osuu yhden henkilön kohdalle varsin usein. Tosin isompiin tilaisuuksiin, kuten pilkkikisoihin ja kesätapahtuman kilpailuihin on palkintoja ostettu myös seuran varoin ja saatu lahjoituksinakin eri yrityksiltä ja kauppaliikkeiltä.

Pyörönmaan maa- ja kotitalousseura on toiminut jo seitsemänkymmentä vuotta kyläläisiä kokoavana yhteisönä. Tämä rooli seurallamme on myös tulevaisuudessa, kun muunlainen kanssakäyminen kyläläisten kesken on elämänrytmin kiihtyessä vähentynyt. Ennen kun emäntä saattoi poiketa naapurissa sukankudin kassissaan vaihtamassa kuulumisia ilman sen kummempaa kyläänkutsua.

Onkin syytä kiittää niitä toimihenkilöitä, jotka ovat tässä toiminnassa olleet vastuunkantajina. Unohtaa ei sovi muitakaan jäseniä, joiden aktiivisuuden varassa seuramme elää.

On myös syytä toivoa, että seuramme saisi lisää nuorta polvea mukaan toimintaan, jotta toiminta ja kyläläisten keskinäinen kanssakäyminen pysyisi virkeänä.

Maanviljelyksen pysyminen suomalaisena elinkeinona vaatii sopeutumista uuteen toimintaympäristöön. Onneksi kuluneella Suomen EU- puheenjohtajuuskaudella on jälleen huomattu kuinka tärkeää on olla peruselintarvikkeiden suhteen omavarainen. Myös kuluttajasektorin tuki kotimaisten elintarvikkeiden puolesta on tiedostettu.

Kuten huomaamme, on elämä Pyörönmaassa kohdannut suuria muutoksia tämänkin historiikin kaksikymmenvuotisella ajanjaksolla. Tulevaisuudessa muutosvauhti tuskin hidastuu. Elämämme Pyörönmaassa ei vastaisuudessakaan voi olla ulkomaailmasta eristettyä. Tästä esimerkkinä ovat Internetistä löytyvät Pyörönmaan omat kotisivut, joiden avulla voi kuka tahansa tutustua kotikylämme elämään.

Meidän tulee astua uudelle vuosituhannelle avoimin mielin; Korkeimman johtoon luottaen, asuinkyläämme yhdessä kehittäen ja perinteitä kunnioittaen.

Kaarina Viitanen ja Risto Viitanen 27.12.1999