Pyörönmaan Pienviljelijäyhdistyksen 50-vuotishistoriikki

Pyörönmaan pienviljelijäyhdistyksen perustaminen sijoittuu aikaan, jolloin Suomen maatalousväestön oloissa tapahtui suuria muutoksia. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä laadittiin useita maan käyttöä ja jakamista oikeudenmukaistavia lakeja. Pikkutilallisten, torppareiden ja tilattomien asema ja taloudellinen tilakin muuttuivat parempaan suuntaan. Tämä antoi sijaa myös henkiselle kehittymiselle ja kanssakäymiselle. Pyörönmaan kylä sijaitsi tuolloin vielä huonojen tieyhteyksien takana, joten liikkuminen ja yhteys kyläyhteisön ulkopuolelle oli hankalaa. Tällaisessa yhteydessä heräsi ajatus kylän asukkaita yhteen kokoavan yhdistyksen perustamisesta.

Näissä merkeissä kutsuttiin isäntiä kokoukseen Pyörönmaan Rantalaan joulukuun 27. päivänä 1929. Kokoonkutsujana toimi maatalousneuvoja Frans Rantala. Hän myös johti kokousta ja piti pöytäkirjaa. Yhteisen keskustelun seurauksena päätettiin perustaa kylään seura, jonka nimeksi tuli Pyörönmaan pienviljelijäin yhdistys.

Ensimmäiseen johtokuntaan tulivat valituiksi: Puheenjohtajaksi Frans Järvelä, sihteeriksi Juho Heinonen, rahastonhoitajaksi Kalle Liesinen, muiksi johtokunnan jäseniksi Oskari Rantala ja Eemil Salonen. Varalla Anselmi Siren, Rafael Rantala, Vihtori Nieminen, Edvard Kivioja ja Erkki Salonen. Tällaisella kokoonpanolla johtokunta toimi tosin vain vuoden, sillä syyskokouksessa v. 1930 tehtiin siihen seuraavat muutokset: Kalle Liesisen tilalle valittiin rahastonhoitajaksi Mauno Salminen, hänestä tuli myös varapuheenjohtaja, ja Juho Heinosen tilalle sihteeriksi Rafael Rantala. Samassa kokouksessa valittiin myös erityinen ohjelmatoimikunta, johon tulivat Lyyli Vuori, Jenny Salonen, Frans Järvelä, Kalle Liesinen, Eeva Liesinen, Frans Haapaniemi, Laila Mattila ja kokoonkutsujaksi Alli Mattila.

Pienviljelijäyhdistyksen sääntöjen toinen pykälä määrittelee pienviljelijäyhdistystoiminnan tarkoitukseksi pienviljelyksen tuotantokyvyn lisäämisen ja viljelijäin henkisen ja taloudellisen aseman kohottamiseen. Tätä tehtäväänsä yhdistys täytti järjestämällä erilaisia ammattialan kursseja, esitelmätilaisuuksia sekä alaan liittyviä kilpailuja. Kursseilla toimi ohjaajina Pienviljelijäin keskusliiton neuvojia, varsinkin Esa Järvinen vieraili usein yhdistyksessä.

Toiminnan aktiivisuutta kuvaavat seuraavat pöytäkirjasta poimitut merkinnät: juurikasvien harvennuskurssit Jokelassa 1930, kaksipäiväiset puutarhakurssit Mattilassa 1931, kymmenpäiväiset kotitalouskurssit Kolussa 1932 ja viljan nokitaudin ehkäisykurssit 1938. Lisäksi ostettiin seuran jäsenten käyttöön mm. viljanlajittelija ja heinänsiemenkylvinkone. Varojen hankkimiseksi järjestettiin ahkerasti illanviettoja ja vuosittain iltamia Kuohenmaan paviljongilla. Yhdistyksen varoilla ostettiin käsityötarpeita joista illanvietossa valmistettiin erilaisia käsitöitä myytäväksi joko arpomalla tai muuten.

Yhdistyksemme rekisteröitiin virallisesti vasta vuoden 1940 syyskokouksessa. Se ilmoitettiin yhdistysrekisteriin nimellä Pyörönmaan pienviljelijäin yhdistys ja sen kotipaikaksi Sääksmäen kunta.

Yhdistysrekisteriin tuli perustajajäseniksi silloinen johtokunta varajäsenineen seuraavasti:

Puheenjohtaja Mauno Salminen
Sihteeri Rafael Rantala
Kirjeenvaihtaja Edvard Kivioja
Muut jäsenet Juho Heinonen
Jalmari Tuominen
Varajäsenet Hilja Haapaniemi
Erkki Salonen
Lauri Mattila (rahastonhoitaja)
Alma Nieminen
Lauri Kolu

1940-luvulla yritettiin raskaasta sota-ajasta huolimatta pitää yllä toimintaa. Sota-aikaan liittyvää pulaa kuvastavat v.1944 järjestetyt tallukkaantekokurssit sekä se, että ostettiin konekäyttöinen pellavaloukku ja lihta pellavan puhdistustyön helpottamiseksi. Näin sisukas pienviljelijä kävi kasvattamaan pellavaa saadakseen arvokasta kankaiden raaka-ainetta. Yhdistykselle ostettu perunajauhomylly sai myös käyttöä kauppojen hyllyjen tyhjentyessä ruokatavaroista. Tänä raskaana aikana järjestettiin kotirintamalla mielten virkistämiseksi erilaista viihdykettä. Sotavuosilta 1939-44 löytyy pöytäkirjamerkintöjä yli kolmestakymmenestä kokoontumisesta ja illanvietosta.

Rauhan vihdoin palattua ja olojen taas vakiinnuttua alkoi vilkas toiminnan kausi. Mauno Salminen oli ollut esimieskurssilla ja hänen kokoamanaan ja innostamanaan olivat kaikki nuoretkin innolla mukana toiminnassa. Harjoiteltiin näytelmiä ja monenlaisia huviohjelmia, joita sitten esitettiin.

Paikkakunnan kansakoulu oli aina tarpeen tullen käytettävissä, opettajat olivat myötämielisiä tällaiselle toiminnalle ja olivat asiassa mukana. Varsinkin opettaja Salkinojan muistavat kaikki pyörönmaalaiset. Vaivojaan säästämättä hän osallistui merkittävästi yhdistyksen nuorisotoimintaan. Talvisin kokoonnuttiin säännöllisesti illanviettoihin. Naapuriseudulle tehtiin rekiretkiä, joissa aina oli perillä iltamat. Ne olivat ympäristössäkin oikein odotettuja tilaisuuksia, ja yleisömenestys oli taattu. Ajan hengen mukaisesti viihde tehtiin itse, tosin valmisviihdettä ei edes nykyisessä määrin ollut saatavissa. Jokavuotiseen toimintaan kuuluivat myös pikkujoulut ja äitienpäivät.

Urheiluhenki virisi myös. Järjestettiin hiihtokilpailuja, sekä jäsentenvälisiä, että myös naapurikylien kanssa. Menestyskin oli hyvä, siitä ovat todisteena yhdistyksemme hallussa olevat kiertopalkinnot tuolta ajalta. Tämä kilpailuhenki on muuten viime vuosina herännyt uudestaan, sillä kahtena viime talvena on yhdistyksemme toimesta järjestetty jäsentenväliset hiihtokilpailut.

Nelikymmenluvun toiminnasta mainittakoon vielä kaksi retkeä. Yksi tehtiin 1948 Pienviljelijäin keskusliiton valtakunnallisiin juhliin Helsingin messuhalliin ja toinen samoin valtakunnallisille pienviljelijäpäiville Saarijärvelle. Nämä olivat ja nykyajan matkantekoon verraten erikoiset retket sikäli, että ne tehtiin kuorma-auton lavalla matkaten.1950-luvulla järjestettiin silloisen tavan mukaisia Maaseudunpäivän juhlia, ensin Kuohenmaan sittemmin Vanhankylän pienviljelijäyhdistyksen kanssa.

Toiminta jatkui tasaisena aina vuoteen 1955. Tällöin pyysi Mauno Salminen eroa toimestaan. Tämä lamautti toiminnan hetkeksi. Hänen johtoonsa oli totuttu ja häneltä oli odotettu aloitetta. Olihan hän ollut puheenjohtajana 19 vuotta. Hiljaiselossakin tulivat kokoukset ja juoksevat asiat hoidetuksi, mutta into ja vireys olivat laantuneet.

Syyskokouksessa 1958 tehtiin johtokuntaan jälleen muutoksia. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Aarne Kivioja, jonka johdolla toiminta alkoi jälleen elpyä. Perustettiin nuorisotoimikunta, joka vastasi edeltäjiään entisiä ohjelma- ja huvitoimikuntia. Illanviettoja järjestettiin taas entiseen tapaan ja niistä kirjoitettiin eri pöytäkirjaa.

Kokousten yhteydessä oli esitelmiä. Pienviljelijäin keskusliiton konsulentti Viljo Viitala oli näinä vuosina uskollinen vierailija yhdistyksessämme. Hänelle saamme olla paljosta kiitollisia, sillä yhdentoista vuoden ajan hän osallistui lähes säännöllisesti kokousten pitoon, usein johtaen puhetta ja pitäen esitelmiä. Viitalan johdolla opettelimme myös maatalouden kirjanpitoa vuonna 1968 järjestetyillä verokursseilla, koska valtioneuvoston päätöksellä Suomeen oli tulossa uusi maatalousverolaki, jonka perusteella maanviljelijöistä tuli kirjanpitovelvollisia.

Uusia koneitakin hankittiin, vuonna 1962 betonisekoitin, vuonna 1965 uusi viljanlajittelija ja 1966 traktorikäyttöinen rikkaruohoruisku.

Kuusikymmenluvun alussa tapahtui kylästämme paljon poismuuttoa. Se ei ollut maaltapakoa, vaan nuorison varttuessa ja avioituessa heidän oli lähdettävä etsimään elatustaan muualta. Kylän kansakoulukin lakkautettiin oppilasmäärän pienuuden vuoksi. Näin menetimme toimitilat, joihin olimme aina tarpeen tullen saaneet kokoontua. Tämä vaikutti voimakkaasti yhdistykseen, uusia toimintamuotoja täytyi etsiä.

Niinpä vuonna 1963 perustettiin yhdistykseemme naistoimikunta, jonka kokoonpano oli seuraava:

Puheenjohtaja Elsa Rantanen
Sihteeri Kaarina Viitanen
Muut Impi Haapaniemi
Siiri Rantala
Terttu Haapaniemi
Marja-Liisa Kivioja
Aila Salonen

Naistoimikunnan mukaantulo on aikaa myöten osoittautunut hyvin onnistuneeksi järjestelyksi, sillä se on toiminnallaan tehnyt itsensä korvaamattomaksi yhdistyksen osaksi. Se pitää eri rahastoa ja pankkitilinsä kartuttamiseksi se on talvisin kokoontunut uskollisesti aina 10-12 kertaa vuodessa. Yhdessä kerätyillä varoilla on sitten käyty retkillä. Yhteisesti perusyksikön kanssa kustannettiin aiemmin äitejä Etelä-Hämeen lomaliiton järjestämille äitileireille. Nykyään tämä raha on päätetty käyttää yhteiseen virkistäytymiseen.

Kuten tiedämme, oli yhdistyksemme perustamisestaan alkaen kuulunut Pienviljelijäin Keskusliittoon ja Urjalan seudun paikallisliittoon. Tähän tuli muutos vuonna 1970, kun Pienviljelijäin keskusliitto valtiovallan toimesta lakkautettiin ja tilalle tulivat maatalouskeskukset ja maatalousseurat. Näin saatiin neuvontatyö yhdenmukaistettua maamiesseurojen ja pienviljelijäyhdistysten kesken.

Vuonna 1970 perustettiin myös Sääksmäen maatalousseura, jonka kautta olimme yhteydessä Maatalouskeskukseen. Tämä osoittautui kuitenkin hankalaksi, ja niin paikallinen maatalousseura lakkautettiin ja nyt olemme jäseniä suoraan Hämeen läänin maatalouskeskukseen. Sieltä onkin ollut aina kiitettävästi saatavilla neuvojia ja kurssien pitäjiä, milloin vain on tarvittu.

Pyörönmaan Pienviljelijäyhdistyksessä onkin sen toiminnan ajan kiinnitetty huomiota myös opintopuoleen. Tätä ajatellen on jäsenille järjestetty, kuten edellä kerrottiin, erilaisia ammattialan kursseja, esitelmätilaisuuksia ja opintopäiviä. Aikaisemmin kun ammattikirjallisuutta ei ollut nykyisellä tavalla saatavissa., tilattiin Pienviljelijäin keskusliiton julkaisemaa Yhteistyö-lehteä johtokunnan jäsenille. Yhdistys maksoi tilaus- hinnasta puolet. Olisi täysin mahdotonta tässä kertomuksessa läpikäydä kaikki ne kurssit ja tilaisuudet, mitä on ollut, mutta tarkastellessa toimintaa huomaa, kuinka tarkasti on seurattu ajan vaatimuksia ja edetty sen mukaan.

Alussa mainittiin muutamia ensimmäisinä vuosina järjestettyjä kursseja. Samoin on ollut kautta linjan. On ollut karjanhoitokursseja, tehty maidon rasvanmäärityksiä, puutarhakursseja ja marjapäiviä, AIV-rehun valmistuskursseja, rikkaruohon torjuntaa, traktorin huoltoa yms. Myös useille maatalouskeskuksen järjestämille kursseille on osallistuttu. Naapuriseurojenkin kanssa on ollut yhteistoimintaa, osallistuimme mm. Saarioispuolen Maamiesseuran kanssa “Tarkan markan tuumauspäivän” järjestämiseen Sääksmäen Viidennumerolla vuonna 1978. Nyt myöhempänä aikana on naistoimikunta järjestänyt monia Maatalouskeskuksen konsulenttien ohjaamia kursseja. Tutuiksemme ovat tulleet mm. Hilkka Kontto ja Anja Orkola. On ollut useita ruuanlaittokursseja, erilaisia askartelukursseja ja käsityökursseja, on edetty kankaanpainannasta aina energian säästöön asti. Ja nykyisin, kun aikuiskasvatus on pop, on naistoimikunnalla menossa jo kahdeksas opintokerhovuosi. Kerhossa on viety läpi kolmivuotinen kuntokurssi, harrastettu kuntoliikuntaa, tutkittu terveellistä ruokavaliota, opiskeltu väestönsuojelua sekä harrastettu vanhojen käsityöperinteiden vaalimista.

Viime syksynä Hämeen läänin maa- ja kotitalousnaisten kokouksessa Hämeenlinnassa oli naistoimikuntamme edustaja Terttu Haapaniemi vastaanottamassa valtakunnallisen Kylä elää- viestin, jonka sitten olemme valinneet tämän vuoden opintokerhoaiheeksi. Opintokerhon vetäjänä on koko sen toiminnan ajan ollut Elsa Rantanen. Hän oli opintokerhonohjaajakursseilla vuonna 1973.

Tarpeen on matkan varrella ollutkin kaikki se tieto ja taito, mikä näin opiskellen on saatu, sillä vuosien kuluessa on osallistuttu erilaisiin kilpailuihin, lisäksi näkyvin ja hyvin tuloksin. Yhdistyksen alkuvuosina kilpailtiin mm. lannanhoidossa. Myöhemmin pidettiin metsänleimauskilpailut. Vuosina 1967-1969 Pienviljelijäin keskusliiton järjestämiin karjanhoitokilpailuihin osallistui yhdistyksemme piiristä kuusi taloa, joista neljä palkittiin. Vuonna 1968 Urjalan seudun paikallisliitto järjesti jäsenyhdistyksilleen tietokilpailun, johon myös meiltä otettiin osaa. Tässä kilpailussa saimme ensimmäisen sijan.

Hämeen läänin maatalouskeskuksen järjestämiin Taidossa talonpito- kilpailuihin olemme myös osallistuneet. Vuonna 1977 Hauholla järjestetyssä kilvassa pääsi yhdistyksemme hienosti ensimmäiseksi. Joukkueessa kilpailivat Elsa Rantanen, Seija Haapaniemi, Heikki Rantala ja Hannu Viitanen. Viime vuonna oli joukkueemme kolmas. Kuitenkin nuorten naisten edustaja Tuula Haapaniemi oli sarjansa ensimmäinen, ja pääsi näin edustamaan Hämeen lääniä Rovaniemellä pidettyyn valtakunnalliseen loppukilpailuun. Siellä Tuula ylti seitsemänneksi.

Retkeilyharrastus on pysynyt kuvassa mukana koko toiminnan ajan. Melkein joka vuosi on järjestetty jonkinlainen retki tai ainakin osallistuttu naapuriseurojen järjestämiin retkiin. Yhteisretkellä Vanhankylän ja Tikinmaan pienviljelijäyhdistysten kanssa kävimme 1964. Osallistuimme valtakunnallisille Emäntäpäiville Eurajoella, samalla kävimme tutustumassa Rauman kaupunkiin. Pohjois-Sääksmäen maatalousnaisten kanssa olemme retkeilleet kahdesti, ensin Ikaalisten terveyskylpylässä, sitten Helsingissä. Lepaan puutarhaopistolla vierailimme emäntien virkistyspäivillä Metsäkansan maatalousnaisten mukana. Maatalouskeskuksen järjestämiin retkiin olemme myös ottaneet osaa, mm Ahvenanmaan retkeen vuonna 1974, sekä kulttuuriretkelle Tuusulaan vuonna 1975. Se olikin oikein mieliinpainuva matka. Saimme käydä Sibeliuksen Ainolassa, Aleksis Kiven kuolinmökillä ja Pekka Halosen ateljeessa Halosenniemessä. Mainitsematta jäävät vielä ne monet, monet retket, joita yhdistyksemme toimesta vuosien mittaan on tehty, tässä yhteydessä ei ole mahdollisuutta niiden kaikkien kuvaamiseen.

Maatalousnäyttelyissä on käyty aina kun niitä on lähiympäristössä ollut. Viime vuonna Hämeen läänin maatalouskeskuksen järjestämään Häme-79 -näyttelyyn osallistuttiin myös antamalla talkootyöapua, naistyöpäiviä oli yhdistyksellämme yksitoista ja miestyöpäiviä tehtiin kuusi.

Maatalouskeskuksen jäsenyhdistysten toimintakilvassa olemme myös mukana. Niin vilkasta ei toimintamme kuitenkaan ole ollut, että olisimme palkintosijoille päässeet, mutta mukavasti kuitenkin, siinä keskitasossa. Yhdistyksemme kilpailee alle 50 jäsenen sarjassa. Jäsenmäärämme on tällä hetkellä neljäkymmentä. Ottaen huomioon kylämme pienuuden, voidaan tyydytyksellä todeta pyörönmaalaisten pysyneen uskollisina pienviljelijätoiminnalle. Suurimmillaan jäsenmäärä oli vuonna 1949, jolloin jäseniä oli 54, mikä johtuu tuolloisesta suuremmasta asukasluvusta.

Seuraavaksi voimme hieman tarkastella niitä henkilöitä , jotka ovat pääasiallisesti kantaneet vastuuta tästä toiminnasta.

Yhdistyksen puheenjohtajana ovat toimineet:

1929-1936 Frans Järvelä
1936-1937 Jalmari Tuominen
1937-1956 Mauno Salminen
1956-1958 Risto Lahtinen
1958-1973 Aarne Kivioja
1973-1975 Antti Lahtinen
vuodesta 1975 Kalle Haapaniemi joka on tehtävässään edelleen.

Naistoimikunnan puheenjohtajana on koko sen toiminnan ajan vuodesta 1963 lähtien ollut Elsa Rantanen, joka jatkaa tehtävässä edelleen.

Sihteerinä ovat olleet:
1929-1930 Juho Heinonen
1930-1948 Rafael Rantala
1948-1955 Pertti Kivioja
1955-1958 Kosti Salminen
1958-1966 Anja Kivioja
1966-1967 Elsa Rantanen
vuodesta 1967 Kaarina Viitanen, joka jatkaa tässä tehtävässä edelleen.

Naistoimikunnan sihteerinä on ollut vuodesta 1963 Kaarina Viitanen, ja on edelleen. Yhdistyksemme rahastonhoitajina ovat toimineet Kalle Liesinen, Mauno Salminen, Lauri Mattila, Laila Lahtinen, Impi Haapaniemi, Kalle Haapaniemi ja Kaarina Viitanen.

Pyörönmaan Pienviljelijäyhdistys on kiitollinen näille toiminnan veteraaneille ja myös kaikille heille, joiden nimet eivät tässä yhteydessä tule mainittua, mutta jotka toiminnan kentällä ovat kuitenkin tehneet arvokasta työtä. Monet heistä ovat jo poistuneet keskuudestamme, mutta saavutukset ja työn jäljet näkyvät.

Yhdistys kiittää myös siitä, että jäsenkotien ovet ovat aina olleet avoinna erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen. Vaikka omien toimitilojen puute asettaakin toiminnalle tiettyjä rajoituksia. Näin olemme kuitenkin aina saaneet kokoontua yhteisten asioiden ympärille. Tällainen toiminta voi joskus tuntua vähäiseltä, jos ajattelemme vain yhtä tilaisuutta tai yhtä vuotta. Kuitenkin jo se, että yhdistyksemme on pysynyt toiminnassa näinkin kauan, on osoitus sen tarpeellisuudesta. Se on ollut pienviljelijäin asialla edesauttamassa niin henkistä kuin aineellistakin hyvinvointia. Suokoon Luoja tulevaisuudessakin valoisia päiviä yhdistystoiminnallemme, että entistä paremmin voisimme tätä tehtävää täyttää, pienviljelijäin, kotien ja koko isänmaamme parhaaksi.

Kaarina Viitanen ja Hannu Viitanen 27.12.1979